Vuonna 2006 käyttöönotettu vakiolinjaverkosto on pesimälinnustomme kannanarvioiden selkäranka. Viidenkymmenen kilometrin välein Suomen kartalle levitetyt kuuden kilometrin reitit lasketaan linjalaskentamenetelmällä suoraa viivaa kävellen. Reittejä on yhteensä 566 ja tavoitteena on laskea jokainen reitti kerran kolmessa vuodessa. Itselleni olen adoptoinut reitin nro 172, Heinälampi läntisestä Jyväskylästä, Moksin takamailta.
 |
| Linjalaskijan työkalut: kynä, laskentalomake ja suunnistuslaite (tässä tapauksessa älypuhelimen suunnistusohjelma, myös kompassi käy). © Heikki Helle |
Kuuden kilometrin reitin varrelta merkitään muistiin kaikki laulavat, muuten ääntelevät ja nähdyt lintuyksilöt, joiden perusteella voidaan laskea tiheysarvioita (pesivää paria neliökilometrillä). 11.6. linjalaskennassa tein linjalla havaintoja 161 lintuparista. Runsaslukuisimpia lajeja olivat peippo, pajulintu ja metsäkirvinen ollen siis otos sangen keskimääräisestä eteläisen Suomen metsästä. Mukavimpia havaintoja olivat yhteensä 4 kaakkuria, pari metsoa sekä mäntykankaalla vierekkäin laulaneet järripeippo ja sirittäjä, molemmat hieman väärässä paikassa.
Kesäaamuun lintujen kanssa samaan aikaan herääminen on aina elämys, ja suoraa viivaa pitkin kävelemällä suomalaisen metsämaaston tilasta saa hieman erilaisen kuvan kuin mukavia maastoja pitkin kulkemalla. Matkan varrella kohtaa lähes läpikäymättömiä tiheikköjä, mutta onneksi aina joku vanhakin metsä sattuu reitille.
 |
| Alkupiste tieltä. © Heikki Helle |
 |
| Tuosta läpi... © Heikki Helle |
 |
| Suhteellisen kulkukelpoista välillä. © Heikki Helle |
 |
| Vanhempaakin metsää. © Heikki Helle |
 |
| Luonnontilaista suota. © Heikki Helle |
 |
| Metsälampi aamu-usvassa. © Heikki Helle |
Oli miten oli, samoin kuin muutkin linnustomme seurantatutkimukset, myös vakiolinjat kaipaavat laskijoita. Lisätietoja vakiolinjoista
täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti