Perjantaina 10.4. oli jälleen linturetken aika. Kevät oli
edennyt vauhdikkaasti ja lumet olivat huvenneet ripeästi. Päätin suunnata
retken tutusti Jyväskylän Kuukasojanaukean kautta Laukaan Vuonteelle, vaikka
arvelinkin, että joku muukin varmasti paikalla olisi.
Kuukasojanaukealle päästessäni taivaalla oli kovasti
liikennettä, oikeastaan liikaakin. Puolustusvoimien muodostelmalentue kun
näytti harjoittelevan alueella, ja siitä eivät hanhet ja muut linnut pitäneet.
Pieniä hanhiparvia lenteli sekalaisiin suuntiin seassaan sepelkyyhkyjä ja
Tervajärveltä noussut melkoinen sinisorsalauma. Jokunen peippokin näytti pellon
pinnassa viilettävän. Tilanne oli hieman kaoottinen, mutta onnistuin löytämään
lentävistä parvista mukavasti tundrahanhia, ja kahden metsähanhen kanssa
muuttavan merihanhen.
|
Taivaalla näkyi metsähanhia.. |
|
tundrahanhia.. |
|
ja lentokoneita |
Tilanteen rauhoituttua yritin etsiä mullokselta
kapustarintaa. Sitä en löytänyt, mutta peippojen ja kiurujen sekaparvea
seuraillessani huomasin ruskean pikkulinnun joka laskeutui multakokkareelle.
Väänsin zoomia ja linnusta erottui vaalea kurkku ja keltainen nokka. Kohti
katsova lintu oli siis varmaankin vuorihemppo, mutta halusin nähdä sen muotoa
paremmin. Kohta lintu kääntyikin, ja määritys varmistui. Laitoin hälyn menemään
ja yritin skoupata lintua, mutta siihen se oli liian kaukana. Kohta
pikkulintuparvi säikähti metsän reunassa kaarrellutta varpushaukkaa ja katosi
jonnekin. Parven pyrähtäessä näin vilaukselta kolme muutakin samannäköistä
lintua, mutta päätin kuitenkin jättää ne määrittämättä.
|
Joutsenet laskeutumassa |
Sen verran hiljaista alkoi pelloilla olla, että päätin
jatkaa matkaa. Muutaman hiekkakuopan kohdalla pysähdyin ja yritin kuulostella
kangaskiurua, mutta turhaan. Pian olin Laukaan Vuonteella.
Kiipesin Vuonteen kaltevaan torniin Mikkolan Martin sun
muiden seuraan, ja totesin kanadanhanhien ja uiveloiden olevan edelleen
paikalla. Västäräkki muutti tornin vierestä, niittykirvinen samoin. Kohta näkyi
lapinsirkku, kuului toinen niittykirvinen, ja kohta vielä hemppokin.
Taivaallakin oli liikettä. Jokunen hanhiparvi ja muutama kurki matkasi
pohjoiseen. Piekanan suuntana oli puolestaan luode. Kohta kaartelemasta löytyi
isompi peto, ja määritys naulattiin nopeasti merikotkaksi. Vajaata puolta
tuntia myöhemmin löytyi vielä toinen samanmoinen. Mukava, 27 kottaraisen parvi
pyrähti Karisaaressa ja fasaani availi myös äänijänteitään.
|
Vuonteen joutsenet |
Peltokierroksen saldo jäi vähän vaisuksi. Päivän
toinen lapinsirkku, taivaanvuohi ja muutama kottarainen lisää. Mutta olihan
kaikenlaista jo nähtykin.
Lauantaina keskityimme kottaraispönttöjen ripustukseen. 18
uuttua löysi sijansa Kuokkalan lammaslaidunten tuntumasta. Toivottavasti ne
saavat myös asukkaita, kottaraiset kun ovat olleet Jyväskylässä vähissä viime
vuosina. Nyt ei pitäisi olla ainakaan kolojen puutteesta kiinni.
|
Kottaraiset saavat kodin |
Sunnuntaiaamuna päätin lähteä retkelle heti aamuvarhaisella,
ja olinkin Nenäinniemen sulan äärellä pian auringonnousun jälkeen. Sulalta
löytyi jo tutuksi käyneiden telkkien ja isokoskeloiden kaksi kuikkaa ja kolme
silkkiuikkua. Mitään kovin ihmeellistä vesilinturyntäystä ei siis yön aikana
ollut tapahtunut. Päätin kuitenkin siirtyä tutustumaan Laukaan Lapinjärven
tarjontaan.
|
Auringon nousun aikoihin Nenäinniemessä |
Autosta noustua kuului viileälle kevätaamulle niin sopiva
teeren pulina. Tornille kävellessä se kuitenkin peittyi pian joutsenten ja
naurulokkien huutoihin. Lapinjärven sula-alueet olivat yllättävän isoja, ja yön
aikanakin lintuja oli tullut. Leinosen veljekset päivystivät jo tornissa ja
kertoivat hanhien lähteneen lähipelloille auringon nousun aikoihin. Punasotkia
löytyi hetken ynnäilyn jälkeen 9 ja nokikanoja 20. Puolisukeltajista paikalla
olivat sinisorsien lisäksi haapanat ja tavit, mutta jouhi- tai lapasorsaa ei
sitkeästä tarkkailusta huolimatta löytynyt. Keväältä kuitenkin tuntui niin
minusta kuin kurkiparista, joka erikoisen korahtelun päätteeksi paritteli rantaniityllä.
Rautiainen muutti ja palokärki rummutti. Muutama metsähanhi kävi tekemässä
kierroksen järvellä, mutta päätti kuitenkin jatkaa läheisille pelloille, jonne
minäkin siirryin tuota pikaa.
Toivakan rajan jälkeen pellolla ruokaili lupaavan näköinen
porukka. Useampi kymmenen hanhea täsmentyi kaukoputkella 83 taigametsähanheksi.
Viereinen sarka oli rastaita kirjavanaan, räkättien joukosta löytyi 7
kulorastasta mutta vain yksi punakylkirastas. Hemppo äänteli jossain lähellä ja
pikkuvarpuset rakensivat pesää sähkötolpan vaakaputkeen.
|
Metsähanhia |
Puhakan pellot totesin kuiviksi ja tyhjiksi, joten kohti
Vuonteeta. Murokasniemestä katsoen Leppäveden pohjoispää oli laajalti sula,
täysin tyyni ja vallan täynnä lintuja. Laatua edustivat peräti 37 uiveloa,
määrää liki 200-päinen sinisorsalauma. Telkkiä ja isokoskeloita kellui siellä
täällä. Kaukoputkella joukosta löytyi myös kaksi kuikkaa, kolme silkkiuikkua ja
viiden tukkasotkan porukka. Kaulushaikara puhalteli jossain kauempana.
|
Murokkaan vesilintuja |
Vuonteen tornille en sitten päässytkään, paikalla kun oli
hämmästyttävästi erään keskisuomalaisen poliitikon vaalitilaisuus. Sellainen ei
linturetkelläkään kiinnostanut, joten päätin siirtyä Kangaskylän pelloille. Täällä
oli kevään tuntua. Kiuruja lauloi kaikkialla, kurjet huutelivat pellolla ja
sepelkyyhkyt huhuilivat metsän reunoissa.
|
Kangaskylän pellot |
Myös taivaalla oli liikettä. Heti
tarkkailun aluksi löysin useampia hanhiparvia, joista suurin tosin lensi turhan
kaukana määrityksen kannalta. Pian taivaalta löytyi kolmen piekanan jono, ja
hetkeä myöhemmin lähistöllä kaarteli kaksi hiirihaukkaa. Kun vielä varpushaukka
säikäytti pellolta satapäisen rastasporukan, mukanaan kaksi lapinsirkkua ja
kapustarinta, alkoi tapahtumia olla vähän liikaakin. Pian meno kuitenkin
rauhoittui, ja oli muutenkin kotiinlähdön aika. Mainio retki ja viikonloppu oli
takana.
|
Kurkia |