Syysarktikaa!

Yhdistyksen blogi on ollut kesätauolla jo hyvän aikaa, ja syysmuutto alkaa olla loppupuolella. Nyt, kurkien massojen jo mentyä, lienee aika päivittää tilannetta.

Syyskuun 28. päivä valkeni pilvisenä, ja valkenikin hitaasti. Kivutessani Jyväskylän Muuratsalon Paljaspäälle heti seitsemän jälkeen oli vielä hämärää. Kuitenkin hetimiten taivaalta löytyi reippaan pohjoistuulen saattelema pieni kurkiparvi. Edellisenä päivänä taisi olla kurkien massapäivä, mutta koska kurjet lähtivät Pohjois-Pohjanmaan levähdyspaikoilta vasta tuulen käännyttyä myöhään iltapäivällä, otaksuin tällekin päivälle pitkäkauloja riittävän.

Pohjois-Päijännettä Paljaspäältä katsottuna

Ensimmäisen puolituntisen aikana tilanne vaikutti kuitenkin rauhalliselta. Läheltä ohittanut sepelhanhiparvi antoi kuitenkin toiveita myös arktisten hanhien muutosta. Samoin jo puoli kahdeksan aikaan muuttanut ensimmäinen piekana herätteli odotuksia hyvästä petopäivästä. Kun kohta Paljaspään ohitti nelikymmenpäinen haapanaparvi ja myöhäinen nuolihaukka, olivatkin odotukset jo todella korkealla.

Aamuvalkkarit

Kurkien ja valkoposkihanhien sekaparvi

Sepelkyyhkyjä muutti harvakseltaan pienissä parvissa, ja kohta alkoi kaukaa taivaanrannasta löytyä hanhiparvia. Kuitenkin hälytykset kovasta hanhimuutosta Äänekoskella ja erityisesti vain kymmenisen kilometriä etelämpänä sijaitsevassa Heinosniemessä herättivät kummastusta, eihän meno nyt mitenkään erityistä ollut! Puoli yhdeksän maissa totesin kuitenkin tilanteen muuttuneen myös Paljaspään ilmatilassa. Äkkiä itäpuolen taivas oli täynnä kurkia ja hanhia! Parhaimmillaan näkyvissä oli kahdeksan eri parvea, ja kun edelliset olivat paikan ohittaneet, uusia löytyi taivaanrannasta. Onneksi pian paikalle saapuivat aamu-uniset Jyrki T ja Asseri L, jotka auttoivat oleellisesti tilanteen hallintaan ottamisessa.

Särmät staijarit

Valkoposkihanhia ja kurkia tuntui riittävän koko ajan, joskin parvikoot eivät olleet erityisen suuria. Kuitenkin valtaosa linnuista muutti mukavan läheltä molemmin puolin. Aivan vierestä lentänyt yli kolmesataapäinen sepelhanhiparvi sai ansaittua ihailua osakseen, mutta eivät samanaikaisesti ohittaneet yli 200 valkoposkeakaan hullummalta tuntuneet. Kohta ohi viuhtoi haapanaparvi ja pian taivalta kuului tundrakurmitsan vihellystä. Syysarktikaa parhaimmillaan!

Sepelhanhia

Useammasta havainnoijasta oli se hyöty, että joku ehti aina välillä putkeilla taivaanrantaa, ja myös etäämmällä muuttaneet parvet saatiin kirjoihin; toki yleensä ilman lajitasolle yltävää määritystä. Hanhi- ja kurkimeno tuntui jatkuvan tasaisesti. Parvet olivat varsin lajipuhtaita, yhdestä sepelhanhipotista lyötyi sentään pari jouhisorsaa. Pientä vaihtelua toivat pedot: sinisuohaukka ja ampuhaukka kirjattiin päivän lajilistalle. Piekanamuutto tuntui hieman rauhoittuneen, mutta korvaukseksi Asseri huomasi länsipuolelta mukavan neljän hiirihaukan muuttoparven.

Sepelhanhien kaari

Vähän ennen kymmentä esiaikuinen merikotka eteni reippaassa myötätuulessa kohti etelää. Hauska havis oli myös 12 tukkakoskelon muuttoparvi, lajia kun ei ole kovin paljon viime aikoina keskisuomalaisilla vesistöillä enää näkynyt. Parvi lieneekin startannut muutolle jostain kauempaa.

Two shades of gray -  valkoposkihanhia pilvisellä taivaalla

Yhdentoista jälkeen muutossa tuntui olevan pienen rauhoittumisen merkkejä. Kohta huomasimme kuitenkin, että se jatkui lähes entisellä vilkkaudella, mutta parvet olivat vain siirtyneet korkeammalle ja olivat selvästi hankalammin havaittavia. Vaikutti myös siltä, että erityisesti hanhia löytyi vain hyvin kaukaa, mutta sentään edelleen sekä itä- että länsipuolelta. Summat kasvoivat tasaisesti aina puoli yhteen asti. Itse asiassa päivän suurin parvi, yli 500 hanhea, matkasi juuri vähän ennen puolta yhtä, mutta yhdeltä meno tuntui tyssäävän totaalisesti. Ja vaikka epäilimme, että kyseessä olisikin vain tilapäinen tauko, oli oikeastaan sopiva aika lähteä kohti muita hommia. Olihan kohdalle osunut syksyn toistaiseksi paras ja monipuolisin muuttopäivä.

Tallennettuani päivän saldon Tiiraan huomasin harmikseni 10 000 hanhen rajan jääneen kiusallisen lähelle. Se ei kuitenkaan haitannut. Syksyinen arktika kaikessa kiihkeydessään on aina elämys.