Piesalassa

Perjantaina 24.4. päätin tehdä pienen aamuretken Petäjäveden Piesalankylään. Yksi syistä oli paikalla jo useamman päivän viihtynyt mandariinisorsa, jota en ollut havainnut kuin kerran aiemmin. Ja kyllä Piesalassa pitää vähintään kerran keväässä käydä joka tapauksessa.

Petäjäveden Piesalankylän maisemaa

Ajelin tuulisessa ja koleassa säässä Petäjävedelle. Piesalan pellot näyttivät kuivilta eikä lintukerääntymiä näkynyt, joten jätin auton tornin lähelle ja jatkoin jalkaisin suoraan altaalle. Muutamia tukkasotkia ja haapanoita ruokaili rannan tuntumassa, ja pian löysin myös pääkohteeni mandariinisorsan. Komea koiras hyöri ruokailevan joutsenen ympärillä. Joutsen ylettyi pitkän kaulansa ansiosta syvemmälle kuin eksoottinen vesilintuvieras, ja aivan ilmiselvästi mandariinisorsa pääsi nauttimaan sivusaaliista.

Villi ja vapaa

Palasin kohti tornia ja päätin staijailla hetken. Kohta läntiseltä taivaalta löytyikin komea kurkiparvi, jossa laskin olevan noin 80 yksilöä. Kiurut lauloivat innokkaasti ja välillä kuovit huutelivat soidintaan. Valkoviklo laskeutui lätäkölle, ja yllättäen taivaalta kuului metsäkirvisen surahtava lentoääni. Löysin ääntelijän hetimiten ja totesin kevään ensimmäisen metsäkirvisen jatkavan kohti pohjoista.

Valkoviklo

Västäräkkejä näkyi vasta nyt hieman runsaammin; niiden muutto oli selvästi myöhässä. Tarinoin hetken tornissa päivystäneen Ijäksen Laurin kanssa, ja seurasimme hyvän tovin muuttavaa 27 kurjen parvea. Kovin ripeästi niiden matka ei reippaassa sivutuulessa edennyt. 

Gru gru a27m N +-

Kaksi kapustarintaa lenteli levottomana peltojen yllä ja hiirihaukka löytyi kaukaa eteläiseltä taivaalta. Viiden metsäviklon porukka matkasi pohjoiseen. Kovin kiivasta muuttoa ei kuitenkaan ollut havaittavissa, ja päätinkin pian palailla takaisin kaupunkiin. Ihan mukava retki vaisuhkosta muutosta huolimatta. Viikonloppuna ja alkuviikolla säätyypin ennustetaan vihdoin muuttuvan ja tuulien kääntyvän. Sitten taas rävähtää!

Västäräkki