Kevättä!

Kevät alkoi tänäkin vuonna aikaisin, ja myös Keski-Suomessa on havaittu jo koko liuta muuttolintuja, vaikka maaliskuun puoliväli on häthätää ylitetty. Itse en ole kuitenkaan retkeilemään juuri ehtinyt. Niinpä päätän torstaina 19.3. käväistä aamuisella pikaretkellä ennen töihin menoa. Retkikohteeksi valikoituu Muuramen Saarenkylä, jossa pellot vapautuivat lumesta aikaisin.

Yöllä on ollut pakkasta, mutta pellon reunaan saapuessani näyttää lämpömittari jo kahta lämpöastetta. Taivaalla on myös jonkin verran pilviä, mukavaa vaihtelua viikon kestäneelle selkeydelle. On lähes tyyntä ja äänet kuuluvat kaukaa. Harmaalokit huutelevat Päijänteellä. Palokärki kuikuttaa ja käpytikat rummuttavat ja rähisevät lähimetsässä. Kuuluupa pellon keskelle myös hömötiaisen laulu ja töyhtötiaisen pilinä. Sängellä ruokailee kuuden metsäkauriin lauma, jossa on kaksi komeasarvista pukkia.

Metsäkauriita

Taivaalla on hiljaista, mutta töyhtöhyyppä naukaisee pellolta, ja pienen laskutoimituksen päätteeksi saan summaksi 35 hyyppää. Kohta kuuluu käpylinnun ääntä ja lauluakin. Laulu kuulostaa jotenkin erikoiselta, ja löydän lentävät linnut pian kiikarilla. Paksuniskaisilta näyttävä lintukaksikko putoaa kuin käskystä lähitalon pihakuusen latvaan ja saan varmistettua kaukoputkella epäilyni: papukaijanokkainen isokäpylintupari! Liekö näillä jonkinlaista liikehdintää menossa, kovin usein ei isokäpylintuja Keski-Suomessa vastaan tule, ainakaan minulle. Skouppausvälineitä viritellessäni linnut kuitenkin poistuvat Riihivuoren suuntaan.

Töyhtöhyyppiä

Pian jostain kuuluu odotettu kiurun kurahdus, ja taivaalta löytyy pian kolmen linnun parvi. Olen kuulevinani toisessakin suunnassa kiurun, ja pian kolmikkoon on liittynyt kaksi lintua lisää. Yksinäinen joutsen käy katsastamassa pellon tarjonnan, mutta ei rohkene laskeutua. Pikkuvarpuset melskaavat sähkötolpan vaakaputkea tarkistellen, pesäpaikka taitaa olla valittu.

Sivusilmällä huomaan liikettä pellon pinnassa. Totean isolepinkäisen jahtaavan jotain itseään suurempaa lintua. Jahti keskeytyy hetkeksi ja takaa-ajettu istahtaa koivun latvaan. Kevään ensimmäinen kulorastas antaa ihailla itseään vain hetken, kunnes lapinharakka taas ahdistaa rastaan lentoon. Lepinkäinen tuntuu olevan kovin levottomalla päällä, eikä sekään meinaa kuvaan antautua. Saalista en näe sen lukuisista yrityksistä huolimatta saavan.

Isolepinkäinen kaukana

Lähistöltä kuuluu hento mutta terävä tiksautus. En löydä äänen aiheuttajaa, vaikka tiksutus jatkuukin jonkin aikaa, ja laji jää epäselväksi. En tiedä voiko pikkuvarpunen päästää moista ääntä? Silmät ja korvat tuntuvat olevan vielä talven jäljiltä huonossa vireessä. Pienellä komppauksella pellon laidasta ei löydy mitään. No, kaikkea ei voi aina huomata. Eikä oikeastaan edes harmita, ihan mukava alkukevään retkihän tämä on ollut.