Saapuessamme perille tuli talon isäntä käsi ojossa vastaan ja toivotteli tervetulleeksi kyyhkyään katsomaan. Valokuvauskoneenkuljettajat Kahila ja Murtosaari olivat jo paikalla ja kertoivat linnun lennähtäneen juuri katveeseen piharakennuksen toiselle puolen. Hyvä, se on siis vielä tänäänkin paikalla. Emäntäkin tuli juttusille. Talon väki oli aiheestakin ylpeä harvinaisesta lintuvieraastaan ja mielissään sitä katsomaan tulleista vieraista.
Etsimme kyyhkyä, noteerasimme pellolla partioivat varpus- ja tuulihaukan ja taputtelimme talon hevosen yksillä häppeillä. Päätimme pitää evästauon auton suojissa, kyyhky kun oli kuulemma ujon sorttinen. Taktiikka toimi, sillä kohta isäntä kiirehti tallin takaa ja viittoili linnun löytyneen toiselta puolen. Lähestyimme auto piilokojuna kunnes pieni kyyhky näkyi pihatiellä. Kiikaroimme sitä hyvän tovin kaikilta puolilta ja räpsimme muutaman kuvan muistoksi.
Paluumatkanteon äkkipysäytti tienlaitakuusen latvanipukassa jököttävä hiiripöllö Vaarunvuorten laella niin että värikynät lentelivät takapenkillä. Auto tiensivuun, ikkunaa auki ja kamera töihin. Mainio bonus onnistuneelle bongausretkelle!
Harri, Pia ja Sara (jolle turturista elis) Högmander
 |
| Bongausretken bonus. © Harri Högmander |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti