Talvilintulaskentaa

Selvä merkki vääjäämättä lähestyvästä talvesta on talvilintulaskentojen alkaminen. Talvilintulaskennoissahan kierretään sama, vapaavalintainen reitti kolmesti talvessa mielellään vuodesta toiseen ja lasketaan kaikki havaitut linnut. Reittejä on Suomessa muutamia satoja eri puolilla maata. Laskentojen perusteella voidaan arvioida talvilintujemme kannanmuutoksia ja talvehtimisen onnistumista.  Tärkeää linnustonseurantatyötä siis ja kaikki täysin vapaaehtoiselta pohjalta.

Tänä syksynä talvi on antanut odotuttaa itseään lokakuun puolivälin lyhyttä esitalvea lukuun ottamatta ja maisema oli marraskuun alussa edelleen loppusyksyinen. Niinpä syyslaskennan lajistoon oli lupa odottaa runsaasti viivyttelijöitä. Reittikohtainen lajiennätyskin kävi mielessä.

Talvesta ei ollut tietoakaan

Oma reittini kiertää kotiovelta Jyväskylän Kekkolasta Pohjanlahden rannan pyörätietä pitkin Sippulanniemen kärkeen ja sieltä Keljonlahden rantaa Ristonmaalle ja edelleen Tikan kautta takaisin kotipihalle. Reitin varrella on siis sekä omakotialueita ruokintoineen, metsäistä järven rantaa, vähän peltoa ja golf-kenttää yhteensä 7,9 kilometriä. Reittiä olen kiertänyt vuodesta 2008 lähtien. Muutaman sadan metrin osalta reitti on päällekkäinen erään toisen reitin kanssa, mutta asia on toki laskentoja organisoivan Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedossa.

Pyhäinpäivä 2.11.2013 valkeni yön sateen jälkeen kosteana ja pilvisenä. Niinpä en pitänyt erityistä kiirettä laskennan aloituksella. Liikkeelle päästyä huomio kiinnittyi kovin hiljaiseen maisemaan. Edes naapuripihan ruokintapaikalla ei näkynyt yhtä kesykyyhkyä ja kahta oravaa kummempaa. Ensimmäiset sadat metrit tuntuivat nekin tyhjiltä, edes tavallisesti voimalinjalla päivystävät varikset olivat muualla. Uimarannantien varrelta ynnättiin sentään kolme laskijaa ilahduttanutta varpusta, laji kun on reitin varrella vähentynyt, eikä sen näkeminen ole lainkaan varmaa. Varis näkyi Vaskon suunnassa kasvavan koivun latvassa. Punatulkkupari sai vaahteraan seurakseen kolmannen ja kaksi viherpeippoa lensi vielä yli ennen uimarantaa.

Uimarannalla päivysti neljä sinisorsaa ja laiturilta löytyi odotettu kalalokkinuorukainen, joka on viihtynyt paikalla ainakin kuukauden. Pienellä kiikaroinnilla löytyi myös vanha lintu, joka ainakin vielä edellisviikolla ruokki täysin lentokykyistä jälkeläistään. Kalalokki ei ole reitillä lainkaan niin tavallinen kuin harmaalokki, joita näkyy aina kun järvessä on vähänkin sulaa. Naaraspukuinen telkkä sukelteli ruovikon laidassa. Sekään ei ole aivan tavallinen näky laskennassa, muttei sentään ennennäkemätön vieras.

Kalalokki ei ole talvilintulaskennassa aivan tavallinen

Seuraavat sadat metrit eivät tuoneet uusia lajeja, mutta tali- ja sinitiaisten määrät sentään kasvoivat. Ristikiven uimarannalta näkyi harmaalokkeja ja laiturilta peräti 25 sinisorsaa. Muita vesilintuja tai silkkiuikkuja ei tällä kertaa näkynyt sitkeälläkään kiikaroinnilla. Sippulanniemeä lähestyttäessä oli edelleen hiljaista. Vain oravia oli tavallista runsaammin, parhaaseen kohtaan näkyy peräti neljä yksilöä. Tien varresta löytyi yllättäen muutama kantarelli ja nopea vilkaisu lähimetsään paljasti komean esiintymän hyväkuntoisia itiöemiä. Parin minuutin viivytys ei haitannut, joten sienet pussiin ja takaisin asiaan.

Marraskuiset kantarellit

Sippulanniemen kuusikko on yleensä antelias etenkin tiaiskillan lajien suhteen. Nytkin lajilistalle lisättiin hömötiainen, mutta hippiäiset ja puukiipijät eivät suostuneet ilmoittamaan itsestään. Keljonlahden ranta olikin sitten varsinainen tyhjyyden ylistys. Korppeja sentään tuli kaatopaikan suunnasta kolme kappaletta, mutta muut havainnot jäivät kolmeen sinitiaiseen ja kahteen harakkaan.

Ristonmaan puolella alkoi sentään tapahtua. Neljä pikkuvarpusta ruokaili parkkipaikan kupeessa ja saman verran urpiaisia lensi yli. Kaatopaikan suunnasta hiipi 50 harmaalokkia ja läheiseen koristeomenaan ilmestyi jostain räkättirastas. Närhikin lepatti kohti Ylistönrinnettä ja tali- ja sinitiaisia tuntui olevan kaikkialla. Sitten tilanne taas rauhoittui, mutta odotukset olivat korkealla Toritietä kohti tallustellessa. Paikallahan on käynyt eräällä ruokinnalla pähkinänakkeli, joka kuitenkin on ollut hankalasti havaittava parin ensimmäisen havaintopäivän jälkeen. Eipä nakkelia nytkään näkynyt, mutta sentään viherpeippolukema kasvoi kymmenellä linnulla; on niitä sentään vielä jossain.

Oravia näkyi paljon

Ennen kotipihaa listaan kirjautui vielä muutama harakka ja talitiainen. Kotona ynnäilin lajisummaksi 18, joka on melko vaatimaton tulos, eikä yksilömäärä, 271, ole sekään mitenkään erityisen suuri. Mutta ei talvilintulaskenta mikään kilpailu olekaan. Kaikki tulokset ja lajit ovat yhtä arvokkaita, oli lintuja kuinka vähän tai paljon tahansa. Joulun tienoilla taas uudestaan!