 |
| Pilvinen päivä ei juuri kirkastunut. |
Päädyin laskemaan talvilintuja varsinaisen laskijan jalkapaketin vuoksi. Olihan edellisestä talvilintulaskennastani kulunut jo 17 vuotta joten olikin korkea aika verestää taitoja. Kuokkalan etelälaidalla, lähinnä Ristikivessä kiertävä kahdeksan kilometrin mittainen reitti on mukava kooste monenlaisia elinympäristöjä kaupunkiasutuksesta varttuneeseen kuusimetsään joten varsinkin tällaisena syksynä nähtävää olisi tarjolla paljon. Kyseisen talvilintureitin aiempia edesottamuksia on puitu jo aiemminkin tässä blogissa vuosi sitten:
http://kslyry.blogspot.fi/2013/11/talvilintulaskentaa.html
 |
| Reitin varrella on mukavasti metsää... |
 |
| ... ja vähän urbaanimpaakin elinympäristöä. |
Laskentapäivän pilvinen aamu kirkastui tyypillisen marraskuisesti: päivä ei varsinaisesti valjennut missään vaiheessa. Kelin harmaus ei varmasti aktivoisi lintuja erityiseen ilonpitoon, mutta nähtäväksi jäisi korjaisiko lintujen ehkä vähäistä aktiivisuutta ennätysrunsas pihlajanmarjasato, jonka keräämät rastas- ja kuurnamassat ovat ainakin Tiira-havaintojärjestelmän etusivulta luettavissa. No, taviokuurnaa en havainnut ollenkaan ja räkättirastaita vain yksittäisiä ja tilhiä yhden pikkuparven siinä missä muualla on ynnätty jopa satoja kuurnia ja tuhansia rastaita. Samapa tuo, linnustonseuranta-aineistoahan tässä tuotetaan, talvilintulaskennan tapauksessa tärkeintä on saada vakioitua numerotietoa tavallisimpien talvilintujemme yksilömääristä talvesta toiseen. Suuret massaesiintymiset ovat enemmän sattuman oikkuja.
Laskennan runsaimmaksi lajiksi kiri ylivoimaisesti harmaalokki, joita lenteli ja makoili pitkin järviä yhteensä yli puolitoistasataa yksilöä. Seuraavat sijat menivät muutaman kymmenen yksilön summilla talitiainen, sinisorsa, sinitiainen ja räkättirastas. Muuten laskennan lajisto oli tavallisen tyypillistä, joukossa onneksi kuitenkin hyvää tiaisvaellusta ilmentäen peräti neljä kuusi- ja yksi töyhtötiainen. Kokonaislajimäärä 22, yksilömäärä 507.
 |
| Pienenkin lumisateen jälkeen maastossa oli mukavan talvista. |
Niin, se kahlaaja. Tikan uimarannassa rantaviivassa tallusteli puolihuolimattomasti varis, johon en aluksi kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Tallusteli, nokki ja naposteli niitä näitä. Pian huomasin variksen kuitenkin kastavan varpaansa järveen. Eikä varpaiden kastelu vielä viilentänyt riittävästi vaan samantien kahlasi määrätietoisesti kylkeä myöten järveen. Siinä vaiheessa oli jo kiire kaivaa edes ainoaa mahdollista mukana olevaa kameraa. Tovin varis tähyili pinnan alle kainaloitaan myöten järvessä, löysi sitten haluamansa ja nappasi sitten simpukan pohjasta kuin puolisukeltaja konsanaan. Hiippaili sitten vedestä rannalle, koki kuvaajan häiriöksi ja lähti simpukka nokassaan nauttimaan herkkunsa muualle. Tokihan varis on kaikkiruokainen, mutta ainakin minulle tämä oli ensimmäinen havainto variksesta kainaloitaan myöten järvessä, varsinkin pakkaspäivänä.
 |
| Varis kahlaajana. |
Retkeily kannattaa aina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti