Arotaskubongaus

”Taasko tässä kävi näin?” Näin mietin sukulointireissulla Ylöjärvellä ruokapöydässä istuessani, kun Tulkku viestitti mahdollisesta arotaskusta Laukaan Kangaskylässä. Mahdollinen ei tietenkään ole varma, mutta havainnoijan nimen luettuani itse olin varma, että kyseessä on nimenomaan arotasku, Keski-Suomen toinen havainto kautta aikain! Pian määritys vahvistui, ja viesti kertoi ensimmäisten bongarienkin olevan jo paikalla.

Tilanne näytti sikäli huonolta, että kovin pikainen lähtö ei ollut mahdollinen. Niinpä mieleeni hiipivät väistämättä aiemmat Keski-Suomeen ilmaantuneet harvinaisuudet, jotka tuolloin listoiltani puuttuivat, ja joiden löytöaikana olen ollut reissussa Keski-Suomen ulkopuolella: mustaotsalepinkäinen, arosuohaukka, leveäpyrstökihu, pikkusirkku kahdesti, pikkukajava, mustahaikara, pronssi-iibis.. No, neljä ensin mainittua ovat sentään hoituneet myöhemmin. Myös Kärkisten amerikantavin ja Saarijärven mustaotsalepinkäisen bongaukseen piti lähteä kauempaa. Taannoinen Heinä-Suvannon valkosiipitiira sentään pysyi aloillaan niin kauan, että ehätin Latviasta Suomeen. Olen mielessäni suunnitellut jopa ilmoitusta reissuistani esim. Kaakkuriverkkoon, jotta kanssaharrastajat osaisivat panostaa retkeilyyn selvästikin harvinaisuuksien löytymiseen suotuisana aikana..

Kotia kohti päästiin lähtemään Tampereen halki iltapäiväneljän tienoissa. Liikenne oli sujuvaa ja matkalla ei onneksi tarvinnut pysähtyä, joten kotona oltiin pian kuuden jälkeen. Kotona oli vielä ruokittava seitsenkuinen aikatauluttajamme ennen kuin pääsin lähtemään pinnapaikalle. Arvelin paikalla olevan katselijoita, enkä viitsinyt turhaan uhmata nopeusrajoituksia. Matkalla ollessa kilahti kuitenkin puhelimeen päivitysviesti, jossa kerrottiin linnun olevan edelleen paikalla, mutta samalla kerrottiin jotain viimeisistä paikalta poistuvista bongareista. Ei hyvä. Kangaskylän pellot on melkoisen laaja kokonaisuus, ja hyvän suojavärin omaavan, maassa viihtyvän linnun löytäminen voisi olla hankalaa.

Lintu viihtyi etenkin pienen multakasan lähistöllä.

Käännyin kevätpehmeälle Ollilantielle ja muutaman mutkan jälkeen olin tutulla staijipaikalla. Ja tietysti yksin. Yritin nopeasti katsella auton jäljistä, missä kohdin olisi eniten jälkiä pysäköinnistä, mutta samalla piti tietysti vilkuilla pellolle. Pysäköin auton sopivan levennyksen kohdalle, kun silmäkulmassa näkyi heti liikettä. Arotasku seisoi tien reunassa, kolmen metrin päässä autosta! Veivasin ikkunan varovasti auki ja räpsin pari dokumenttikuvaa ennen kuin lintu lennähti mielipaikalleen matalalle multakasalle kymmenisen metrin päähän tiestä. Huojennus oli melkoinen, vaikka näin jälkikäteen ajatellen mitään kiirettä tai huolta ei olisi ollut, sillä yhteistyökykyinen lintu viihtyi paikalla seuraavankin päivän. Nyt ehdin vihdoin ihastella muutakin lintueloa. Uuttukyyhky suoritti ohilennon ja muutama kapustarintakin kävi ilmassa. Kohta kaikki pellon ruokailijat arotaskua lukuun ottamatta kohosivat ilmaan ja taivaalla oli pian pallomainen lokkien, naakkojen, hyyppien ja kottaraisten sekaparvi. Paniikin aiheuttajaa ei kuitenkaan löytynyt, ja pian siipiveikot rauhoittuvat syömäpuuhiinsa.

Arotasku ei juuri ihmisiä säikkynyt.

Pian lähistölle saapui Mäkisen Asko, jonka viittilöin oikealle paikalle lintua ihailemaan, ja hetimiten Ollilantielle karautti kaksikin autokuntaa, toinen Äänekoskelta, toinen Jämsästä. Paikallinen pikkupoikakaksikkokin kävi ihmettelemässä yleisöryntäystä, uskaltautuipa toinen vilkaisemaan jopa kaukoputkesta eksoottista vierasta. Kuvaamisen kannalta lintu olisi ollut varsin helppo, mutta lähestyvä ilta ja paksu pilvikerros hämärsivät kuitenkin maisemaa sen verran, että kuvista ei hääppöisiä tullut. Vaan eipä se haitannut. Hieno lintu hienolla lintupaikalla. Kiitokset ja onnittelut Toivasen Terolle upean löydön johdosta!