Tornien Taisto 2014 Hämeenlahdella

Tornien Taisto 2014 kisattiin toukokuun kolmantena. Lämmin huhtikuu oli vaihtunut kalseaksi toukokuuksi, ja kisa-aamunakin oli muutama aste pakkasta. Joukkueemme Allit keulassa (ak, J. Torniainen & A. Sylgren) talsi kuitenkin Jyväskylän Hämeenlahden torniin suurin odotuksin, olihan kerrankin luvassa edes puolipilvistä säätä lounaistuulella höystettynä, ja kuitenkin varhaisaamu olisi tyyni ja kaunis. Osuisiko Tornien Taistoon kerrankin muuttopäivä? Heti parkkipaikalla laulanut mustapääkerttu ei ainakaan latistanut odotuksia. 

Aamu oli idyllinen

Ennen kisan alkua ehdimme vielä havaita soidinlennolla olevan ruskosuohaukan, jonka ääntely ei tainnut olla kenellekään aiemmin tuttu, sen verran erikoisia veikkauksia naukujasta esitettiin ennen näköhavainnon saamista. Kellon näyttäessä aamuviittä kisa aloiettiin tukkasotkilla ja selällä kalanpyynnissä olevalla selkälokkiporukalla. Liekö ollut jonkun särkikalan kutuaika vai mikä, mutta yli kymmenpäisen selkälokkiparven seurana kellui myös koko joukko selvästi ruoan perässä olevia kala- ja harmaalokkeja. Kaulushaikara puhalteli ja pikkutikkakin laukoi konekivääriään selän takana. Kisa alkoi siis sopivan rauhalliseen tahtiin peruslajeja listaten, ja ensimmäisen tunnin jälkeen saldona oli 41 lajia. Toivoimme toki, että vähintään saman verran tulisi vielä lisää.

 

Metsähanhia

Heti kuuden jälkeen Syde kiljui jotain järveä ylittävästä teerestä, mutta lähes välittömästi totesimme, että kyseessä oli mitä komein ja valtavin ukkometso, joka vailla näennäistä syytä oli päättänyt ylittää suurjärven! Ei ehkä aivan sensaatio, mutta kylläkin täysin odottamaton laji Hämeenlahdelta, ja vielä heti Tornien Taiston alkuun. Mieliala kohosi selvästi, ja taivaanrantaa tähyttiin toiveikkaana. Perinteisesti hankala pulu ohitti hetikohta tornin niin hienosti kuin vain kesykyyhky osaa. Kaiken kaikkiaan toinen kisatunti oli kuitenkin melko vaisu, ja metson lisäksi kohokohtana taisikin olla kuuden pikkukuovin muuttoparvi.  Lajeja seitsemältä 49.

 

Pikkukuovi määrityskuvassa

Seitsemän jälkeen alkoi jo tapahtua. Kaksi kottaraista lensi kohti Nenäinniemeä, palokärki kiljui jossain, ja mustapääkerttukin kuului viimein torniin saakka. Muutenkin linnut tuntuivat aktivoituvan selvästi ilman edes hieman lämmetessä. Lähistön varikset tuntuivat jopa hämmentävän aktiivisilta, oikeastaan kiukkuisilta, ja asiantuntevia spekulaatioita kanahaukasta ja huuhkajasta esitettiin vuorotellen. Hämmästys oli kuitenkin valtavaa, kun samankokoinen lintu lähti varissaattueessa ylittämään järvenselkää: huuhkaja! Toinen täysin odottamaton kisalaji! Kun vielä kymmenen minuuttia myöhemmin taivaanrannassa näkyi kaksi hanhiparvea, ja kun toisesta vieläpä erottui silminnähden pienempi yksilö, alkoi tunnelma olla katossa, joka onneksi ei peittänyt koko näkyvyyttä. Pienempi hanhi oli lyhytkaulainen, tummapäinen, ja siipien yläpinnat loistivat selvästi vaaleina. Parven ollessa jo kohdalla erottui myös muita hanhia hieman vaaleampi pyrstö. Määritys todettiin yksimielisesti lyhytnokkahanheksi. Nyt meni hyvin! Lajeja kahdeksalta 64.

 

Dokukuva Bubosta

Lajien tulo rauhoittui hieman, mutta ruovikkolautalta löytyneet lirot lämmittivät mieltä. Syde skarppasi meriharakan Nenäinniemen suunnasta, mutta jo valmiiksi hiljainen muutto alkoi kuitenkin entisestään hiipua. Tukkasotkien seuraan lyöttäytynyt uivelo ilahdutti kuitenkin kisaajia. Lajeja yhdeksältä 67.

 

Hämeenlahden vesilintuja

Ennen kymmentä pikkuvarpunen lensi tornin yli ja Nenäinniemen suunnasta löytyi tuulihaukka. Tiltalttikin lauloi rantapensaikossa, mutta tunnin saldona oli vain kolme lisälajia. Varttia vaille yksitoista taivaanrannasta löytyi yllättäen merimetso, mutta eniten hämmästytti kotvan kuluttua etelän suunnasta lähestynyt kahlaaja. Lentotapa oli jotenkin huomiota herättävä, ja linnun ohittaessa erottuivat selvästi pyrstön yli yltävät koivet ja pitkä ja suora nokka. Harmiksemme lintu ohitti kuitenkin vastavalon puolelta ja ääneti, joten lampiviklomääritys jäi vain todennäköiseksi. Yhdeltätoista lajeja kasassa 73.

 

Sääksi kalasteli puhdistamon edustalla

Sen jälkeen taivas alkoi täyttyä synkistä pilvistä, ja pian saimmekin sakean lumikuuron niskaamme. Kuuron ohitettua Hämeenlahden tuuli tyyntyi, mutta myös linnut vaikenivat, eikä taivaallakaan näkynyt tuttuun tyyliin kerrassaan mitään. Ensimmäinen nollatunti oli siis tosiasia. Puolen päivän jälkeen Jyrki huomasi kaakkoisella taivaalla kaartelevan ja hartaasti odotetun nuolihaukkaparin. Sitten osaksemme koituikin seuraava lumikuuro puuskaisen tuulen saattelemana. Viimeinen puolituntinen kului vimmatusti staijaten. Toivottua hiirihaukkaa ei kuitenkaan löytynyt, mutta 12 minuuttia ennen lopetusta muutti sentään vielä keltavästäräkki, joten lopputulokseksi saatiin 75 lajia.

 

Keli muuttui arktiseksi

Tulos osoittautui varsin hyväksi. Valtakunnan kisassa (voitto Porin Yyteriin 104 lajilla – onnittelut!) ylsimme kai juuri ja juuri sadan parhaan joukkoon, mutta Keski-Suomen torneista ylsimme kuitenkin pronssille,. Onnittelut Joutsan Keskisenlammella kisailleille 83 lajin nähneille aluekisan voittajille!  Hieno ja yllätyksellinen kisa, mutta toivotaan, että ensi vuonna se muuttopäivä vihdoin osuu kohdalle.

Syde ja Jyrki sateensuojassa