Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. elokuuta 2016

Suotalkoot Toivakassa 6.8.2016

KSLY + Metsähallitus talkoot Toivakan Vuorilammen korpien alueella: osa I

6.8.2016 kello kymmenen kokoontui 12 henkinen joukkue metsäautotien varteen Toivakassa. Mukana oli moninainen lapionvarteen kykenevä joukkue ja mukana oli myös alueen suojelun alkuun saattanut Timo Pylvänäinen. Aikanaan oli lähdetty liikkeelle 5 hehtaarin suojelusta, nyt suojelussa on Natura-alueena jo 2,86 km2. Joskus on lähdettävä pienestä liikkeelle ja samaa ajatusta noudatetaan talkoilussa. Metsähallituksen kunnostussuunnitelmassa on käsin rakennettavaksi reilusti yli 100 patoa ja yhden puron kunnostus kyseisellä alueella.

Talkooleiri.

Ilma oli mitä mainioin samoin talkoohenki. Ympäristö oli todella kaunis lukuun ottamatta noita aikanaan kaivettuja ojia, jotka ovat kuivattaneet korven. Lahopuuta oli jo varsin runsaasti, pohjantikkapari näytti elelevän alueella ja kanahaukan poikaset säestivät aamukahveja. Edes itikat eivät olleet riesana. Nelijalkainen työnjohtaja kehui talkoolaisia hännän heilutuksin ja pulahteli aika ajoin ojiin tarkastamaan työn tuloksia. Padot tehtiin kunkin kohdan luonteen mukaisesti kivistä, turvepenkoista kaivetusta materiaalista täytetyistä juuttisäkeistä ja kasojen pintakuntasta sekä pehmeissä kohdissa paaluttaen koko komeus, jotta materiaali ei lähde tulvavesien mukana liikkeelle. Tulokset ovat varsin näyttäviä – suorastaan taiteellisia. Työt tehtiin käyttäen aikanaan ojankaivuusta nostettua materiaalia ja niihin kasoihin taimettuneita kasveja. Kasvit juurtuvat patoon ja sitovat maa-aineksen paikoilleen.

Kahdentoista hengen voimin saimme 15 patoa kasaan, söimme ulkoilmalounasta ja turisimme mukavia päivän päätteeksi. Työt saatiin tavoitteiden mukaisesti tälle talkookerralle valmiiksi ennen voimien loppumista ja nyt on hyvä jatkaa seuraavalla kerralla.

Yksi korpialue saatiin padottua kokonaan (12 patoa) ja seuraavaa ojitettua uomaa jo aloitettiin tekemällä kolme mittavaa patoa, jotka pidättävät vettä suolla ennen järveen valumista.

Kiitokset kaikille talkoolaisille mahtavan onnistuneesta ja rentouttavasta kesäpäivästä ja Metsähallituksen väelle lapioiden lainasta, hanskoista, ruuasta ja työpanoksesta! Tervetuloa kaikille innokkaille ensi kesänä jatkamaan, isompikin joukko mahtuu töihin. Ja parin viikon päästähän on SSLTY:n ja Luontoliiton talkoot, joten jos tämä jäi harmittavasti väliin, kunnostettavat kohteet eivät seudulla lopu vaan töitä kyllä riittää!

/ Marjo Pihlaja
Laho kanto ja sieniä.
Patoa kuusenrungoista.
Patoa kivistä.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Vakioreitti 298

Olennaisena osana kesäkuun aamuherätyksiini kuuluu yhden vakioreittilaskennan suorittaminen. Monet sateiset aamut olivat lykänneet tämänvuotista laskentaa aina viimeiseen mahdolliseen aamuun, mutta onneksi sunnuntain 15.6. aamuksi säänhaltijat näyttivät vihreää valoa laskennan suorittamiselle. Tänä vuonna tieni vei KSLY:n toimialueen kaukaisimmalle reitille luoteis-Pihtiputaalle 170 kilometrin automatkan päähän. Jos paikalle matkustaisi aamulla ennen laskentaa, olisi herätys klo 01.XX joten tällä kertaa ajelin paikalle jo edellisiltana yöpyäkseni maastossa, mikä mahdollistaisi heräämisen vasta klo 03.50. Nätti aurinkoinen ilta viileni hurjaa vauhtia lupaillen aamuksi pakkasta. Pertti Tapolan selostus Jukolan viestistä tuuditti uneen jopa neljäksi tunniksi.

Ihmiselle aivan liian aikaisen herätyksen aikaan aamuneljältä auton mittarissa +2, termarissa jäähtynyttä kahvia. Laskentareitin varrella suot olivat tukevasti kohmeessa joten lämpötila oli ainakin alavilla mailla reilusti pakkasen puolella. (Tällaiset yöpakkaset eivät lupaa hyvää hillan satonäkymiä ajatellen.) Koko laskenta-aamun ajan paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta eikä käynyt tuulenvirettäkään. Tyynestä kelistä huolimatta hyttysistä ei kertynyt ainuttakaan havaintoa, koska oli riittävän kylmää. Kesäkuun pakkasaamuissa on puolensa.

Vallitseva maastotyyppi Hinkalonsalon vakioreitillä.
Lintuja laskentareitin varrella oli äänessä mukavasti, valtaosa peippoja ja pajulintuja, vähemmistössä muita tavallisia metsälintuja. Toki reitin varrella oli täysin hiljaisiakin hetkiä, ollaanhan kaukana vähätuottoisilla vedenjakajamailla, jossa ei lintutiheyksillä juhlita. Vakioreitille nro 298 ei juurikaan satu korkeuskäyriä eikä vaikeakulkuisia maastoja, valtaosa kävelystä sijoittuu ojitetuille rämeille, missä kulku on vaivatonta, umpeenkasvaneiden ojienkin ylitys käy lähes huomaamatta. Välillä piipahdetaan jopa ojittamattoman avosuon äärellä, harvinaista herkkua.

Luonnontilainen avosuo on harvinainen näky.
Kovin suuria yleistyksiä lintujen kannanmuutoksista ei tietenkään sovi tehdä yhden laskentalinjan havaintoihin perustuen, mutta edellisessä laskennassa vuonna 2009 havaitut kosteikkolajit valkoviklo, liro, kapustarinta ja niittykirvinen loistivat nyt kaikki poissaolollaan huolestuttavalla tavalla. Pelottavan hyvin nämä havainnot (ja ennen kaikkea niiden puuttuminen!) sopivat yhteen kosteikkolajien yleisen ahdingon kanssa. Pitänee suoriutua ensi vuonna tarkistamaan, olisivatko kosteikkolajit palanneet Pihtiputaan Hinkalonsalon vakioreitille!

Kuuden kilometrin linjalaskennassa tehdyt parihavainnot 15.6.2014 (ja 8.6.2009):
peippo 47 (60)
pajulintu 41 (43)
talitiainen 10 (4)
harmaasieppo 8 (3)
punarinta 8 (10)
laulurastas 7 (8)
käki 6 (2)
tiltaltti 5 (4)
hippiäinen 4 (7)
kirjosieppo 3 (4)
hömötiainen 3 (9)
peukaloinen 3 (0)
vihervarpunen 2 (33)
kurki 2 (0)
palokärki 2 (4)
sepelkyyhky 1 (0)
metsäviklo 1 (1)
rautiainen 1 (1)
leppälintu 1 (3)
hernekerttu 1 (1)
lehtokerttu 1 (0)
närhi 1 (0)
käpylintulaji 1 (1)
punatulkku 1 (0)
töyhtötiainen 0 (4)
kulorastas 0 (3)
niittykirvinen 0 (2)
sirittäjä 0 (2)
metso 0 (1)
kapustarinta 0 (1)
valkoviklo 0 (1)
liro 0 (1)
räkättirastas 0 (1)
sinitiainen 0 (1)

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Vakiolinjalla läntisessä Jyväskylässä

Vuonna 2006 käyttöönotettu vakiolinjaverkosto on pesimälinnustomme kannanarvioiden selkäranka. Viidenkymmenen kilometrin välein Suomen kartalle levitetyt kuuden kilometrin reitit lasketaan linjalaskentamenetelmällä suoraa viivaa kävellen. Reittejä on yhteensä 566 ja tavoitteena on laskea jokainen reitti kerran kolmessa vuodessa. Itselleni olen adoptoinut reitin nro 172, Heinälampi läntisestä Jyväskylästä, Moksin takamailta.

Reittikartta. (lähde: Luonnontieteellinen keskusmuseo)
Linjalaskijan työkalut: kynä, laskentalomake ja suunnistuslaite (tässä tapauksessa älypuhelimen suunnistusohjelma, myös kompassi käy). © Heikki Helle
Kuuden kilometrin reitin varrelta merkitään muistiin kaikki laulavat, muuten ääntelevät ja nähdyt lintuyksilöt, joiden perusteella voidaan laskea tiheysarvioita (pesivää paria neliökilometrillä). 11.6. linjalaskennassa tein linjalla havaintoja 161 lintuparista. Runsaslukuisimpia lajeja olivat peippo, pajulintu ja metsäkirvinen ollen siis otos sangen keskimääräisestä eteläisen Suomen metsästä. Mukavimpia havaintoja olivat yhteensä 4 kaakkuria, pari metsoa sekä mäntykankaalla vierekkäin laulaneet järripeippo ja sirittäjä, molemmat hieman väärässä paikassa.

Kesäaamuun lintujen kanssa samaan aikaan herääminen on aina elämys, ja suoraa viivaa pitkin kävelemällä suomalaisen metsämaaston tilasta saa hieman erilaisen kuvan kuin mukavia maastoja pitkin kulkemalla. Matkan varrella kohtaa lähes läpikäymättömiä tiheikköjä, mutta onneksi aina joku vanhakin metsä sattuu reitille.

Alkupiste tieltä. © Heikki Helle
Tuosta läpi... © Heikki Helle

Suhteellisen kulkukelpoista välillä. © Heikki Helle

Vanhempaakin metsää. © Heikki Helle

Luonnontilaista suota. © Heikki Helle

Metsälampi aamu-usvassa. © Heikki Helle



































Oli miten oli, samoin kuin muutkin linnustomme seurantatutkimukset, myös vakiolinjat kaipaavat laskijoita. Lisätietoja vakiolinjoista täältä.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Sisämaan seurantapyyntiä Keski-Suomessa

Sisämaan seurantapyynti (SSP) on verkkorengastuksen keinoin toteutettu osa pesimälinnustonseurantaa. Vuodesta toiseen vakioidulla pyyntiponnistuksella saadaan käsitys kannanmuutoksista, aikuisten lintujen elossasäilymisestä ja vuotuisesta pesinnän onnistumisesta. Pyyntipaikkoja on Euroopan laajuisesti satoja, Suomessa vajaa neljäkymmentä, Keski-Suomessa kaksi: Jyväskylässä ja Äänekoskella. Perässä seuraa kuvallinen raportti yhdestä pyyntiaamusta Jyväskylän pyyntipaikalta.

Verkkolinjaa vanhalla pellolla. © Heikki Helle

Verkkolinjaa rantametsässä. © Heikki Helle

Verkkolinjaa rannan pajukossa. © Heikki Helle

Linnun irrottelua verkosta. © Heikki Helle

Tämä 2012 pesivänä rengastettu pajulintu käväisi talvehtimassa Afrikassa palatakseen pesimään samalle hehtaarille saman puolison kanssa. © Heikki Helle

Tyylikäs peippokoiras. © Heikki Helle

Ruskeanharmaa varpuslintu ilman tuntomerkkejä - lehtokerttu. © Heikki Helle

Puna... siis mustapääkerttu. © Heikki Helle

+2kv punavarpuskoiras. © Heikki Helle

Punavarpunen, naaras tai nuori koiras. Punkki silmän alla. © Heikki Helle

Rautiainen elää pusikoissa piilottelevaa elämää, mutta kädessä tarkasteltuna on sekin hienostuneen värinen. © Heikki Helle

Rautiainen harvemmin nähdyssä puvussa, hädin tuskin lentokykyinen maastopoikanen. © Heikki Helle

Räkättirastaskoiras juhlapuvussaan. © Heikki Helle

Punakylkirastas, iältään 2kv. Isoissa peitinhöyhenissä vain pari sisintä vaihdettu, ulommat lyhempiä, valkokärkisiä. Tertiaalien kärjistä valkoiset kolmiotäplät kuluneet pois. © Heikki Helle

Punakylkirastaan uusintapesä. © Heikki Helle

Tämä pesän poikaset puolestaan ovat saaneet kasvaa rauhassa. © Heikki Helle