Viime hetken tornikisa

Tornien taistoon useampia kertoja osallistuvalle on todennäköisesti luvassa varsin erilaisia kokemuksia. Tämän vuoden erikoisuus allekirjoittaneen kohdalla oli joukkueen muodostaminen ja osallistumispäätös noin seitsemän tuntia ennen kisa-ajan alkua. Perjantaipäivän linturikas aamu Jyväsjärvellä toimi ponnahduslautana idealle Lyylin toimivuudesta kisatornina ja sai M-P. Harjun vielä saman päivän iltana tiedustelemaan halukkaita joukkuetovereita, minkä seurauksena mukaan saatiin Y. Tonteri ja meikäläinen. Vaikka Pitkäruoho ei todellakaan kuulu suosituimpiin kisapaikkoihin eikä ole moneen vuoteen ollut lainkaan mukana, ajatus lähitornilla kilpailemisesta oli joka tapauksessa mielenkiintoinen. Useamman väsyneen pohdinnan jälkeen joukkueen nimeksi laitettiin yksinkertaisesti Pitkäruohon Tallaajat.

Pitkiä yöunia ei ollut tiedossa, mutta se ei motivaatioon tai turnauskestävyyteen vaikuttanut. Emme masentuneet edes siitä valitettavasta tosiseikasta, että järvi oli kisa-ajan alkaessa totaalisen tyhjä edellispäiväisen vesilintumassan jatkettua matkaansa. Suhteellisen tyyni aamu toi joka tapauksessa jo ensimmäisen tunnin aikana tavanomaiset laululinnut vähitellen listalle, tuoreimmista saapujista myös mustapää- ja hernekertun. Hyvänä varpuslintujatkona toimivat pian lähietäisyydeltä ohittanut törmäpääsky sekä keltavästäräkki, joita näimme lopulta jopa tavallista väiskiä enemmän. Suurimman yllätyksen pikkulintujen saralla tuotti kuitenkin tornin takaa kuuluva laskeva laulunsäe - pikkusieppo! Ensimmäinen listan ulkopuolinen lajimme viihtyi tornin läheisyydessä koko kisa-ajan päästellen laulunsa ohella erityisesti peukaloismaista rätinää, joka oli ainakin itselleni ennalta täysin tuntematon. Kun eilinen sinirinta vielä innostui laulamaan rantapajukossa, pikkulintutilanne vaikutti jo varsin hyvältä.

Punakurkkuinen pikkusieppokoiras kävi välillä aivan tornin juurellakin.

Ensimmäiset tunnit saatiin viettää varsin hyvässä säässä, mutta tämän jälkeen keli muuttui melkoisen vaihtelevaksi. Aurinkoa ei juurikaan enää nähty, ja kisan jälkimmäisellä puoliskolla kärsittiin jatkuvista näkyvyyttä huonontavista sadekuuroista. Katettu ja täysin tuulensuojassa oleva torni oli kuitenkin sääoloja ajatellen suuri ilonaihe, enkä muista yhdenkään aiemman tornikisan aikana pysyneeni yhtä lämpimänä koko aikaa. Vaikka vesilinnut ja kahlaajat olivat lähes kateissa eikä ajoittain tiputuskeliä lähentelevä sadekaan tuonut juuri mitään näkyville, saimme sentään välttämättömimpien lajien ohella meriharakan, tukkakoskelon ja jonkin aikaa paikallisenakin viipyneen jouhisorsaparin. Yksilömäärät eivät juuri päätä huimanneet, mutta lajimäärä kasvoi yllättävänkin hyvin yksittäisten lintujenkin seurauksena. Mieltä lämmitti kummasti ensimmäisten neljän tunnin sisällä myös kuuden yksilön pikkukuoviparvi, jonka määritys viimeisteltiin lintujen laskeuduttua Rauhalahteen asvalttikentälle, mutta parempaakin oli luvassa kahlaajarintamalla. Ulkopuolisella komppausavulla lammasaitauksen rantaniityltä irtosi nimittäin jänkäkurppa, joka on tornikisassa melkoisen haastava laji eikä niin ollen löydy listaltakaan.

Tornin kaiteelle kiipeäminen antoi erilaisen näkökulman.

Kuten arvata saattaa, viimeiset neljä tuntia olivat jo varsin hiljaisia. Muutontarkkailun kannalta tornin sijainti on huono, sillä takapuolelta pääsi menemään kaikenlaista ohi täysin huomaamatta - eräskin tornilla kävijä kertoi nähneensä Äijälänsalmen kohdalla kaksi muuttavaa merimetsoa, jotka olisivat todennäköisesti olleet nähtävissämme oikeaan suuntaan katsottaessa. Listoille saatiin sentään valkoposkihanhi, mutta kello lähestyi jo kymmentä eikä petolintuja vielä ollut ensimmäistäkään lajia. Onneksi sääksi paikkasi vihdoin tämän puutteen. Kymmenestä eteenpäin koettiin pari yli puolen tunnin mittaista taukoa lajien välillä, minkä lisäksi menetimme ainoan räystäspääskymme sen hävittyä sateeseen. Toiseksi menetetyksi lajiksi aivan loppuvaiheessa jäi täysin poispäin lentävä suuri vesilintu, jonka huomasimme hieman liian myöhään voidaksemme luotettavasti määrittää sitä harmaahanheksi valkoposken poissulkien. No, kaikkea ei voi saada.

Sääksi avasi petolintutilin.

Puolen kahdentoista jälkeen alkoi kummasti tapahtua ja saimme kolme uutta lajia varttitunnin sisään. Ensin tornin edustalta löytyi harmaasieppo, joka poseerasi varsin yhteistyökykyisesti lähietäisyydellä koko loppuajan. Viiden minuutin kuluttua tästä ankara varpuslajin etsintä putkella tuotti lopulta tulosta, kun pikkuvarpunen löytyi VTT:n edustalta sähkötolpalta. Seuraava laji oli ruskosuohaukka klo 11:49, ja se jäikin viimeiseksi tarkasti lajilleen määritetyksi. Halssilan ylle nousi hieman myöhemmin pieni petolintu, joka ehti painua metsänrajan alapuolelle ennen putken suuntausta kohdilleen ja määritys varpushaukaksi jäi vain todennäköiseksi. Mahdollisesti sama pikkupeto näyttäytyi viimeisen puolen tunnin aikana uudelleenkin, mutta edelleen julmetun kaukana ja vain hetken aikaa. Tämä petolintu oli joka tapauksessa laji numero 64, eikä uusia enää löytynyt. Puuttumaan jäivät esimerkiksi rantasipi, keltasirkku, nokikana ja käpytikka, mutta paikkaan ja olosuhteisiin nähden kisaan saattoi olla tyytyväinen. Käy se näinkin!

Kevään ensimmäinen harmaasieppo yhdistyksen alueelta.

Tornien Taisto 2014 Hämeenlahdella

Tornien Taisto 2014 kisattiin toukokuun kolmantena. Lämmin huhtikuu oli vaihtunut kalseaksi toukokuuksi, ja kisa-aamunakin oli muutama aste pakkasta. Joukkueemme Allit keulassa (ak, J. Torniainen & A. Sylgren) talsi kuitenkin Jyväskylän Hämeenlahden torniin suurin odotuksin, olihan kerrankin luvassa edes puolipilvistä säätä lounaistuulella höystettynä, ja kuitenkin varhaisaamu olisi tyyni ja kaunis. Osuisiko Tornien Taistoon kerrankin muuttopäivä? Heti parkkipaikalla laulanut mustapääkerttu ei ainakaan latistanut odotuksia. 

Aamu oli idyllinen

Ennen kisan alkua ehdimme vielä havaita soidinlennolla olevan ruskosuohaukan, jonka ääntely ei tainnut olla kenellekään aiemmin tuttu, sen verran erikoisia veikkauksia naukujasta esitettiin ennen näköhavainnon saamista. Kellon näyttäessä aamuviittä kisa aloiettiin tukkasotkilla ja selällä kalanpyynnissä olevalla selkälokkiporukalla. Liekö ollut jonkun särkikalan kutuaika vai mikä, mutta yli kymmenpäisen selkälokkiparven seurana kellui myös koko joukko selvästi ruoan perässä olevia kala- ja harmaalokkeja. Kaulushaikara puhalteli ja pikkutikkakin laukoi konekivääriään selän takana. Kisa alkoi siis sopivan rauhalliseen tahtiin peruslajeja listaten, ja ensimmäisen tunnin jälkeen saldona oli 41 lajia. Toivoimme toki, että vähintään saman verran tulisi vielä lisää.

 

Metsähanhia

Heti kuuden jälkeen Syde kiljui jotain järveä ylittävästä teerestä, mutta lähes välittömästi totesimme, että kyseessä oli mitä komein ja valtavin ukkometso, joka vailla näennäistä syytä oli päättänyt ylittää suurjärven! Ei ehkä aivan sensaatio, mutta kylläkin täysin odottamaton laji Hämeenlahdelta, ja vielä heti Tornien Taiston alkuun. Mieliala kohosi selvästi, ja taivaanrantaa tähyttiin toiveikkaana. Perinteisesti hankala pulu ohitti hetikohta tornin niin hienosti kuin vain kesykyyhky osaa. Kaiken kaikkiaan toinen kisatunti oli kuitenkin melko vaisu, ja metson lisäksi kohokohtana taisikin olla kuuden pikkukuovin muuttoparvi.  Lajeja seitsemältä 49.

 

Pikkukuovi määrityskuvassa

Seitsemän jälkeen alkoi jo tapahtua. Kaksi kottaraista lensi kohti Nenäinniemeä, palokärki kiljui jossain, ja mustapääkerttukin kuului viimein torniin saakka. Muutenkin linnut tuntuivat aktivoituvan selvästi ilman edes hieman lämmetessä. Lähistön varikset tuntuivat jopa hämmentävän aktiivisilta, oikeastaan kiukkuisilta, ja asiantuntevia spekulaatioita kanahaukasta ja huuhkajasta esitettiin vuorotellen. Hämmästys oli kuitenkin valtavaa, kun samankokoinen lintu lähti varissaattueessa ylittämään järvenselkää: huuhkaja! Toinen täysin odottamaton kisalaji! Kun vielä kymmenen minuuttia myöhemmin taivaanrannassa näkyi kaksi hanhiparvea, ja kun toisesta vieläpä erottui silminnähden pienempi yksilö, alkoi tunnelma olla katossa, joka onneksi ei peittänyt koko näkyvyyttä. Pienempi hanhi oli lyhytkaulainen, tummapäinen, ja siipien yläpinnat loistivat selvästi vaaleina. Parven ollessa jo kohdalla erottui myös muita hanhia hieman vaaleampi pyrstö. Määritys todettiin yksimielisesti lyhytnokkahanheksi. Nyt meni hyvin! Lajeja kahdeksalta 64.

 

Dokukuva Bubosta

Lajien tulo rauhoittui hieman, mutta ruovikkolautalta löytyneet lirot lämmittivät mieltä. Syde skarppasi meriharakan Nenäinniemen suunnasta, mutta jo valmiiksi hiljainen muutto alkoi kuitenkin entisestään hiipua. Tukkasotkien seuraan lyöttäytynyt uivelo ilahdutti kuitenkin kisaajia. Lajeja yhdeksältä 67.

 

Hämeenlahden vesilintuja

Ennen kymmentä pikkuvarpunen lensi tornin yli ja Nenäinniemen suunnasta löytyi tuulihaukka. Tiltalttikin lauloi rantapensaikossa, mutta tunnin saldona oli vain kolme lisälajia. Varttia vaille yksitoista taivaanrannasta löytyi yllättäen merimetso, mutta eniten hämmästytti kotvan kuluttua etelän suunnasta lähestynyt kahlaaja. Lentotapa oli jotenkin huomiota herättävä, ja linnun ohittaessa erottuivat selvästi pyrstön yli yltävät koivet ja pitkä ja suora nokka. Harmiksemme lintu ohitti kuitenkin vastavalon puolelta ja ääneti, joten lampiviklomääritys jäi vain todennäköiseksi. Yhdeltätoista lajeja kasassa 73.

 

Sääksi kalasteli puhdistamon edustalla

Sen jälkeen taivas alkoi täyttyä synkistä pilvistä, ja pian saimmekin sakean lumikuuron niskaamme. Kuuron ohitettua Hämeenlahden tuuli tyyntyi, mutta myös linnut vaikenivat, eikä taivaallakaan näkynyt tuttuun tyyliin kerrassaan mitään. Ensimmäinen nollatunti oli siis tosiasia. Puolen päivän jälkeen Jyrki huomasi kaakkoisella taivaalla kaartelevan ja hartaasti odotetun nuolihaukkaparin. Sitten osaksemme koituikin seuraava lumikuuro puuskaisen tuulen saattelemana. Viimeinen puolituntinen kului vimmatusti staijaten. Toivottua hiirihaukkaa ei kuitenkaan löytynyt, mutta 12 minuuttia ennen lopetusta muutti sentään vielä keltavästäräkki, joten lopputulokseksi saatiin 75 lajia.

 

Keli muuttui arktiseksi

Tulos osoittautui varsin hyväksi. Valtakunnan kisassa (voitto Porin Yyteriin 104 lajilla – onnittelut!) ylsimme kai juuri ja juuri sadan parhaan joukkoon, mutta Keski-Suomen torneista ylsimme kuitenkin pronssille,. Onnittelut Joutsan Keskisenlammella kisailleille 83 lajin nähneille aluekisan voittajille!  Hieno ja yllätyksellinen kisa, mutta toivotaan, että ensi vuonna se muuttopäivä vihdoin osuu kohdalle.

Syde ja Jyrki sateensuojassa

The 2nd Autumn Bird Rally of the Cold Lakes - Keski-Suomen 2. syysralli 21.9.2013 klo 6-18

Kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen KSLY:ssä rallateltiin Syysralli lauantaina 21.9. Sateiseen aamuun heräsi kisaamaan kahdeksan joukkuetta, toiset aiemmin, toiset myöhemmin. Aiemmin heränneet saivat listoilleen pöllöjä, eräs joukkue jopa kolme lajia, myöhemmin heränneet eivät niinkään. Sadealue roikkui sitkeästi pohjoisen Keski-Suomen yllä, mutta siten, että Kuhmoisissa staijannut rallijoukkue ei nähnyt sadepisaraakaan koko päivänä. Jyväskylän pohjoispuolella rallanneilla puolestaan suurin mielenkiinto kohdistui sateen voimakkuuden vaihtelun seurantaan. Toki siinä sivussa näkyi joku lintukin. Rallin lajimäärä kohosi huikeaksi: 121 lajia, joista voittajajoukkue keräsi 87. Ässälajeja huudettiin 29, mikä kertoo sekä huikeasta lintujen määrästä maastossa että niiden vaikeasta havaittavuudesta.

Helle's Kitchen kiikaroimassa ensi vuoden asuntomessualueelle. © Heikki Helle

Säästä huolimatta purkutilaisuudessa vallitsi yksimielisyys syksyn hienoudesta ralliajankohtana. Talvirallissa ruksitaan samat talvehtivat lintupolot autoletkassa taivaltaen, kuntarallissa puolestaan kaivellaan epätoivoisesti pesimätouhuihin hiljentyneitä lintuja. Syysrallissa vain taivas (tai sade...) on rajana, on viivytteleviä hyönteissyöjiä, arktista muuttoa, jopa harvinaisuuksia. Ja lintuja voi löytää ihan mistä vaan. Vain bongaamalla ei tässä kisassa juhlita. Eikä matkaa tarvitse juuri taittaa, lintuja löytyy kyllä joka kunnasta. Suurin osa joukkueista rallasi akselilla SAA-LAU-JKL. Suosituin retkikohde oli Vuontee jalohaikaroineen, mutta Vuonteenkin lajisto teki tepposet ja aiheutti melkoista hajontaa esiintymällä joukkueille sangen valikoivasti. Kuulemma pelloilla oli aikamoinen kirjo mm. vesilintuja ja kahlaajia, mutta tuskin mikään joukkue niitä kaikkia onnistui havaitsemaan.

Voittajat osasivat jo ennakkoon valita joukkueelleen sopivan nimen ja kiskaisivat kakkoseksi tulleisiin peräti kahdeksan lajin kaulan. Kahdeksan lajia heillä oli ässiäkin. Voiton avaimet löytyivät toimialueella jumittaneen sadealueen eteläpuolelta: voittajat aloittivat rallinsa katselemalla sateettomalle Pohjois-Päijänteelle, mikä olikin aivan tukossa kahlaajamuutosta, lepäilevistä vesilinnuista ja hanhista. Tämä reitinvalinnan oivallus yhdistettynä sopivaan määrään tuuria - mm. spontaani valkoselkätikka ja kiikarin lähintä tarkennusetäisyyttä hivutellut muuttohaukka - riitti voittoon tänä vuonna. Toivotaan kuitenkin, että ensi vuonna saadaan rallata vähäisemmässä sateessa. Perinne jatkukoon vuoden päästä KSLY:n Syysrallilla nro 3.

Kunniataulukko:
1) Kärki karussa (Ossi Nokelainen, Tuomas Syrjä) 87 lajia
2) Navaroonen haukat (Mauri Räkköläinen, Ari Sylgrén, Jyrki Torniainen) 79 lajia
3) Rallidae (Eino, Heikki ja Lauri Hiekkanen) 78 lajia
4) Dream Team (Seppo Mertanen, Jouko Raatikainen) 70 lajia
5) Joukahaisen kosto (Kai Hilditch, Hannu Tammelin) 70 lajia
6) thE Koti-Isät (Pekka Kyllönen, Esko Martikainen, Keijo Vesanen) 68 lajia (retkellä 9 tuntia)
7) Sorbus (Jarmo Jokinen, Tuomo Pihlaja) 63 lajia
8) Helle’s Kitchen (Alvar, Ilona ja Heikki Helle) 50 lajia (retkellä 6 tuntia)

Ässät:
1) Kärki karussa: kanahaukka, pilkkasiipi, merilokki, tylli, muuttohaukka, valkoselkätikka, sepelhanhi, suosirri
2) Navaroonen haukat: hernekerttu, lehtokerttu, ruokokerttunen, ampuhaukka, kalasääski, nuolihaukka
3) Rallidae: naurulokki, kuukkeli, tundrakurmitsa, huuhkaja, viirupöllö, taigauunilintu
4) Dream Team: heinäkurppa, harmaasieppo, alli
5) Joukahaisen kosto: kirjosiipikäpylintu, isokirvinen
6) thE Koti-Isät: merimetso, pohjantikka, mehiläishaukka
7) Sorbus: nokikana
8) Helle’s Kitchen: -

Purkutilaisuus järjestettiin Jyväskylän yliopiston tiloissa Ylistönrinteen Nanosaunalla. © Heikki Helle