sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Huhtikuinen viikonloppu



Perjantaina 10.4. oli jälleen linturetken aika. Kevät oli edennyt vauhdikkaasti ja lumet olivat huvenneet ripeästi. Päätin suunnata retken tutusti Jyväskylän Kuukasojanaukean kautta Laukaan Vuonteelle, vaikka arvelinkin, että joku muukin varmasti paikalla olisi.

Kuukasojanaukealle päästessäni taivaalla oli kovasti liikennettä, oikeastaan liikaakin. Puolustusvoimien muodostelmalentue kun näytti harjoittelevan alueella, ja siitä eivät hanhet ja muut linnut pitäneet. Pieniä hanhiparvia lenteli sekalaisiin suuntiin seassaan sepelkyyhkyjä ja Tervajärveltä noussut melkoinen sinisorsalauma. Jokunen peippokin näytti pellon pinnassa viilettävän. Tilanne oli hieman kaoottinen, mutta onnistuin löytämään lentävistä parvista mukavasti tundrahanhia, ja kahden metsähanhen kanssa muuttavan merihanhen.

Taivaalla näkyi metsähanhia..
tundrahanhia..

ja lentokoneita
Tilanteen rauhoituttua yritin etsiä mullokselta kapustarintaa. Sitä en löytänyt, mutta peippojen ja kiurujen sekaparvea seuraillessani huomasin ruskean pikkulinnun joka laskeutui multakokkareelle. Väänsin zoomia ja linnusta erottui vaalea kurkku ja keltainen nokka. Kohti katsova lintu oli siis varmaankin vuorihemppo, mutta halusin nähdä sen muotoa paremmin. Kohta lintu kääntyikin, ja määritys varmistui. Laitoin hälyn menemään ja yritin skoupata lintua, mutta siihen se oli liian kaukana. Kohta pikkulintuparvi säikähti metsän reunassa kaarrellutta varpushaukkaa ja katosi jonnekin. Parven pyrähtäessä näin vilaukselta kolme muutakin samannäköistä lintua, mutta päätin kuitenkin jättää ne määrittämättä.
 
Joutsenet laskeutumassa

Sen verran hiljaista alkoi pelloilla olla, että päätin jatkaa matkaa. Muutaman hiekkakuopan kohdalla pysähdyin ja yritin kuulostella kangaskiurua, mutta turhaan. Pian olin Laukaan Vuonteella.


Kiipesin Vuonteen kaltevaan torniin Mikkolan Martin sun muiden seuraan, ja totesin kanadanhanhien ja uiveloiden olevan edelleen paikalla. Västäräkki muutti tornin vierestä, niittykirvinen samoin. Kohta näkyi lapinsirkku, kuului toinen niittykirvinen, ja kohta vielä hemppokin. Taivaallakin oli liikettä. Jokunen hanhiparvi ja muutama kurki matkasi pohjoiseen. Piekanan suuntana oli puolestaan luode. Kohta kaartelemasta löytyi isompi peto, ja määritys naulattiin nopeasti merikotkaksi. Vajaata puolta tuntia myöhemmin löytyi vielä toinen samanmoinen. Mukava, 27 kottaraisen parvi pyrähti Karisaaressa ja fasaani availi myös äänijänteitään.
Vuonteen joutsenet

Peltokierroksen saldo jäi vähän vaisuksi. Päivän toinen lapinsirkku, taivaanvuohi ja muutama kottarainen lisää. Mutta olihan kaikenlaista jo nähtykin.


Lauantaina keskityimme kottaraispönttöjen ripustukseen. 18 uuttua löysi sijansa Kuokkalan lammaslaidunten tuntumasta. Toivottavasti ne saavat myös asukkaita, kottaraiset kun ovat olleet Jyväskylässä vähissä viime vuosina. Nyt ei pitäisi olla ainakaan kolojen puutteesta kiinni.
Kottaraiset saavat kodin


Sunnuntaiaamuna päätin lähteä retkelle heti aamuvarhaisella, ja olinkin Nenäinniemen sulan äärellä pian auringonnousun jälkeen. Sulalta löytyi jo tutuksi käyneiden telkkien ja isokoskeloiden kaksi kuikkaa ja kolme silkkiuikkua. Mitään kovin ihmeellistä vesilinturyntäystä ei siis yön aikana ollut tapahtunut. Päätin kuitenkin siirtyä tutustumaan Laukaan Lapinjärven tarjontaan.
Auringon nousun aikoihin Nenäinniemessä

Autosta noustua kuului viileälle kevätaamulle niin sopiva teeren pulina. Tornille kävellessä se kuitenkin peittyi pian joutsenten ja naurulokkien huutoihin. Lapinjärven sula-alueet olivat yllättävän isoja, ja yön aikanakin lintuja oli tullut. Leinosen veljekset päivystivät jo tornissa ja kertoivat hanhien lähteneen lähipelloille auringon nousun aikoihin. Punasotkia löytyi hetken ynnäilyn jälkeen 9 ja nokikanoja 20. Puolisukeltajista paikalla olivat sinisorsien lisäksi haapanat ja tavit, mutta jouhi- tai lapasorsaa ei sitkeästä tarkkailusta huolimatta löytynyt. Keväältä kuitenkin tuntui niin minusta kuin kurkiparista, joka erikoisen korahtelun päätteeksi paritteli rantaniityllä. Rautiainen muutti ja palokärki rummutti. Muutama metsähanhi kävi tekemässä kierroksen järvellä, mutta päätti kuitenkin jatkaa läheisille pelloille, jonne minäkin siirryin tuota pikaa.

Toivakan rajan jälkeen pellolla ruokaili lupaavan näköinen porukka. Useampi kymmenen hanhea täsmentyi kaukoputkella 83 taigametsähanheksi. Viereinen sarka oli rastaita kirjavanaan, räkättien joukosta löytyi 7 kulorastasta mutta vain yksi punakylkirastas. Hemppo äänteli jossain lähellä ja pikkuvarpuset rakensivat pesää sähkötolpan vaakaputkeen.
Metsähanhia

Puhakan pellot totesin kuiviksi ja tyhjiksi, joten kohti Vuonteeta. Murokasniemestä katsoen Leppäveden pohjoispää oli laajalti sula, täysin tyyni ja vallan täynnä lintuja. Laatua edustivat peräti 37 uiveloa, määrää liki 200-päinen sinisorsalauma. Telkkiä ja isokoskeloita kellui siellä täällä. Kaukoputkella joukosta löytyi myös kaksi kuikkaa, kolme silkkiuikkua ja viiden tukkasotkan porukka. Kaulushaikara puhalteli jossain kauempana.
Murokkaan vesilintuja

Vuonteen tornille en sitten päässytkään, paikalla kun oli hämmästyttävästi erään keskisuomalaisen poliitikon vaalitilaisuus. Sellainen ei linturetkelläkään kiinnostanut, joten päätin siirtyä Kangaskylän pelloille. Täällä oli kevään tuntua. Kiuruja lauloi kaikkialla, kurjet huutelivat pellolla ja sepelkyyhkyt huhuilivat metsän reunoissa. 

Kangaskylän pellot
Myös taivaalla oli liikettä. Heti tarkkailun aluksi löysin useampia hanhiparvia, joista suurin tosin lensi turhan kaukana määrityksen kannalta. Pian taivaalta löytyi kolmen piekanan jono, ja hetkeä myöhemmin lähistöllä kaarteli kaksi hiirihaukkaa. Kun vielä varpushaukka säikäytti pellolta satapäisen rastasporukan, mukanaan kaksi lapinsirkkua ja kapustarinta, alkoi tapahtumia olla vähän liikaakin. Pian meno kuitenkin rauhoittui, ja oli muutenkin kotiinlähdön aika. Mainio retki ja viikonloppu oli takana.
Kurkia


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti