Tauvon lintuasemalla

Tauvon lintuaseman pihapiiri. © Heikki Helle

Seuraava kirjoitus ei liippaa aivan läheltä Keski-Suomea, mutta tämän palstan päätoimittajan ominaisuudessa päätin kuitenkin kirjoitella keskisuomalaisten seikkailusta myös toimialueen ulkopuolella. Ollaanhan tässä samojen muuttolintujen asialla kuitenkin!

Näkymä pihan tornista Ulkonokalle. © Heikki Helle

Lintuasemat ajatellaan perinteisesti eristyneiksi ulkosaariksi, ja siellä niistä useimmat sijaitsevatkin. On kuitenkin muutamia poikkeuksia: Höytiäisen lintuasema Joensuussa, Kangasalan lintuasema, Hangon lintuasema ja Tauvon lintuasema Siikajoella. Näistä etenkin kahdella viimeisellä on kerätty säntillisesti rengastus- ja muuttoaineistoa jo vuosikymmeniä ja tuloksien pohjalta on julkaistu myös tieteellisiä artikkeleita. Jostain syystä Tauvon lintuasemalle ei tahdo enää nykypäivänä riittää miehittäjiä, vaikka luulisi Tauvonniemen harvinaisuusrepertuaarin houkuttavan lintuharrastajia kauempaakin. Paikalla on havaittu useita Suomelle uusia lintulajeja, viimeisimpänä sarasirkkalintu vuonna 2013. Tauvossa yhdistyy myös mukavalla tavalla eteläinen ja pohjoinen lajisto, joten esim. sinipyrstö on vuosittaista rengastuslajistoa.

Asema sijaitsee harjulla, joka on joskus sijainnut paljon lähempänäkin merta. © Heikki Helle

Tauvon lintuasema sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla vähän Raahen yläpuolella. Autolla pääsee asemaa hyvin lähelle, lastenvaunuillakin kuljettavaa polkua jää käveltäväksi nelisensataa metriä. Asemalla majoittuu mukavasti yli kymmenenkin retkeilijää. Majoitustiloina toimivat parakit, joissa toisessa sijaitsee rengastuslaboratorio, keittiö ja olohuone, toisessa sauna. Aseman pihassa on korkea torni, josta näkee Ulkonokalle, mutta rannan linnuilla ei varsinaisesti pääse herkuttelemaan, onhan rantaviivaan matkaa yli kilometri. Lähempää tuttavuutta vesirajan lintuihin pääsee tekemään päivittäisellä Ulkonokan kierroksella, jolla lasketaan kaikki Ulkonokalla levähtävät linnut. Torni puolestaan tulee tutuksi joka-aamuisessa vakiomuutonseurannassa. Rengastusta asemalla harjoitetaan reilulla kolmellakymmenellä verkolla aseman lähistöllä maankohoamisrannan koivikoissa, pajukoissa yms. pensaikoissa. Kahlaajakatiskojakin on, mutta rantaan ja sitä myötä kahlaajiin on matkaa...

Tauvo on kuulunut omiin retkikohteisiini jo 1990-luvulta lähtien ja voin lämpimästi suositella vierailua Tauvon lintuasemalla niin rengastajalle kuin kaikille muillekin kiikarinulkoiluttajille!

Lisätiedot aseman toiminnasta löytyvät PPLY:n sivuilta:
http://www.pply.fi/index.php/tauvon-lintuasema
ja blogia viime vuosien rengastustoiminnasta:
http://tauvonlintuasema.blogspot.fi/
 

Asemalle vie parkkipaikalta polku. © Heikki Helle

Asema jo pilkottaa lehdettömän koivikon seasta! © Heikki Helle

Pihan tornia on korotettu vastikään. © Heikki Helle

Tauvo 9.-12.10.

Pe 9.10.

Saavuimme asemalle auringon laskiessa upeaan pakastuvaan syysiltaan. Asemalla alkoi armoton lämmitys ja verkkojen pystytys. Edellisestä verkkopyytäjästä oli jo aikaa joten verkot piti itse viritellä alusta lähtien. Verkkolinjat ja –tolpat olivat kuitenkin erinomaisessa kunnossa ja järjestyksessä joten verkkojen viritys sujui kivuttomasti ja ehti vielä hetken nukahtaakin ennen aamun sarastusta.

La 10.10.

Jänkäkurppa. © Heikki Helle

Lapintiainen. © Heikki Helle

Uloimmat verkot sijaitsevat aivan avomaan reunalla. © Heikki Helle

Jo aamun ensimmäisellä kierroksella verkossa roikkui yllätys: jänkäkurppa. Mistä lie verkkoon lennähtänyt, kun kovien yöpakkasten jäljiltä lähistön kurppalätäköt olivat tukevassa jäässä. Jo aamukahdeksan jälkeen kävi selväksi, mihin rengastaja päivänsä kuluttaa: tiaiset, etenkin sini-, olivat liikkeellä sankoin joukoin ja niiden irrottelussa oli askaretta. Muutenkin suurin osa verkkosaaliista oli tiaisia. Tiaisia riitti koko päiväksi, mutta lopulta helpotti illan myötä, onhan päivä kuitenkin jo aika lyhyt. Illan pimennyttyä soi helmipöllöatrappi yli puolenyön, saaliina kolme helmipöllöä. Päivän mittaan rengastuksia kertyi 102, valtalajina sinitiainen (60). Muita mukavia rengastuksia tiltaltti (3), lapintiainen (3), pikkutikka (1).

Su 11.10.

Tauvon kautta aikain toinen valkoselkätikka rengastettavana. © Heikki Helle

Harmaapäätikkarengastuskin oli vasta Tauvon lintuaseman kuudes.© Heikki Helle

Tiaisliikenne oli merkittävästi edellispäivää hiljaisempaa. Liekö kesäinen sää hidasti lintujen liikehdintää? Päivä oli jälleen aurinkoinen sekä tyyni, ja lämpötila kohosi kymmeneen asteeseen, joten takille ei juuri tarvetta ollut. Ei ihan sitä tavallisinta lokakuun säätä meren äärellä!

Rengastussaaliin valtalajit edelleen tiaisia, mutta summat puolittuivat eilisestä. Mukava yllätys oli palokärkiatrappia ihmettelemään tullut valkoselkätikka, joka erehtyi ikkunanalusverkkoon ja sai erehdyksestään muistoksi alumiinirenkaan nilkkaansa. Ko. tikka oli vasta aseman toinen rengastettu valkoselkätikka (ensimmäinen v. 1979)! Mikäli kuluvana syksynä olisi ollut jatkuvampaa rengastusta asemalla, olisi rengastusmäärä noussut varmasti kaksinumeroiseksi? Mukavien tikkarengastusten sarjaa jatkoi yllättäen petoverkossa roikkunut harmaapäätikka. Noin 50 linnun verkkosaalis lähes pelkkiä tiaisia, mutta onneksi pari tikkaa oli seassa. Illalla helmipöllöatrappia tuli ihmettelemään verkkoon asti yksi helmipöllö.

Lämpiävän saunankin pääsee näkemään tornista ylävinkkelistä. © Heikki Helle

Helmipöllöjä liikkui kivasti ottaen huomioon myöhäisen ajankohdan. © Heikki Helle

Ma 12.10.

Aamu kuin huhtikuussa: sumua, kuuraa ja teeren pulina. © Heikki Helle

Jäisiin lintuverkkoihin ei juuri saalista tartu. © Heikki Helle

Lähtöpäivä kirjaimellisesti valkeni paksussa sumussa ja kuurassa. Tällaisena aamuna verkot ovat verhoutuneet paksuun huurteeseen joten saalista ei juuri ollut odotettavissa. Olikin siis hyvää aikaa käydä purkamaan verkkoja pois ja aina yhtä mukaviin siivous- ja pakkaushommiin. Pihasta sentään jokunen lintu verkkoon, puolikkaan päivän aikana 7 rengastusta ja 7 kontrollia. Sumu roikkui aseman yllä pitkälle iltapäivään, mutta hälveni tietenkin heti kun saimme aseman oven lukittua perässämme.

Pitkän viikonlopun miehitysjakson aikana emme ehtineet Ulkonokalle emmekä aamuvakiota staijaamaan retkikunnan lapsipainotteisuuden vuoksi. Verkoista kuitenkin tuli saalista ihan mukavasti (sekä määrää että laatua), vaikkei varsinaisia harvinaisuuksia kohdalle tällä kertaa sattunutkaan. Ehkä sitten ensi kerralla!