Selvä merkki vääjäämättä lähestyvästä talvesta on
talvilintulaskentojen alkaminen. Talvilintulaskennoissahan kierretään sama,
vapaavalintainen reitti kolmesti talvessa mielellään vuodesta toiseen ja
lasketaan kaikki havaitut linnut. Reittejä on Suomessa muutamia satoja eri
puolilla maata. Laskentojen perusteella voidaan arvioida talvilintujemme kannanmuutoksia
ja talvehtimisen onnistumista. Tärkeää
linnustonseurantatyötä siis ja kaikki täysin vapaaehtoiselta pohjalta.
Tänä syksynä talvi on antanut odotuttaa itseään lokakuun
puolivälin lyhyttä esitalvea lukuun ottamatta ja maisema oli marraskuun alussa
edelleen loppusyksyinen. Niinpä syyslaskennan lajistoon oli lupa odottaa
runsaasti viivyttelijöitä. Reittikohtainen lajiennätyskin kävi mielessä.
Talvesta ei ollut tietoakaan |
Oma reittini kiertää kotiovelta Jyväskylän Kekkolasta
Pohjanlahden rannan pyörätietä pitkin Sippulanniemen kärkeen ja sieltä Keljonlahden
rantaa Ristonmaalle ja edelleen Tikan kautta takaisin kotipihalle. Reitin
varrella on siis sekä omakotialueita ruokintoineen, metsäistä järven rantaa,
vähän peltoa ja golf-kenttää yhteensä 7,9 kilometriä. Reittiä olen kiertänyt
vuodesta 2008 lähtien. Muutaman sadan metrin osalta reitti on päällekkäinen
erään toisen reitin kanssa, mutta asia on toki laskentoja organisoivan
Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedossa.
Pyhäinpäivä 2.11.2013 valkeni yön sateen jälkeen kosteana ja
pilvisenä. Niinpä en pitänyt erityistä kiirettä laskennan aloituksella.
Liikkeelle päästyä huomio kiinnittyi kovin hiljaiseen maisemaan. Edes
naapuripihan ruokintapaikalla ei näkynyt yhtä kesykyyhkyä ja kahta oravaa
kummempaa. Ensimmäiset sadat metrit tuntuivat nekin tyhjiltä, edes tavallisesti
voimalinjalla päivystävät varikset olivat muualla. Uimarannantien varrelta
ynnättiin sentään kolme laskijaa ilahduttanutta varpusta, laji kun on reitin
varrella vähentynyt, eikä sen näkeminen ole lainkaan varmaa. Varis näkyi Vaskon
suunnassa kasvavan koivun latvassa. Punatulkkupari sai vaahteraan seurakseen
kolmannen ja kaksi viherpeippoa lensi vielä yli ennen uimarantaa.
Uimarannalla päivysti neljä sinisorsaa ja laiturilta löytyi
odotettu kalalokkinuorukainen, joka on viihtynyt paikalla ainakin kuukauden.
Pienellä kiikaroinnilla löytyi myös vanha lintu, joka ainakin vielä edellisviikolla
ruokki täysin lentokykyistä jälkeläistään. Kalalokki ei ole reitillä lainkaan
niin tavallinen kuin harmaalokki, joita näkyy aina kun järvessä on vähänkin
sulaa. Naaraspukuinen telkkä sukelteli ruovikon laidassa. Sekään ei ole aivan
tavallinen näky laskennassa, muttei sentään ennennäkemätön vieras.
Kalalokki ei ole talvilintulaskennassa aivan tavallinen |
Seuraavat sadat metrit eivät tuoneet uusia lajeja, mutta
tali- ja sinitiaisten määrät sentään kasvoivat. Ristikiven uimarannalta näkyi
harmaalokkeja ja laiturilta peräti 25 sinisorsaa. Muita vesilintuja tai
silkkiuikkuja ei tällä kertaa näkynyt sitkeälläkään kiikaroinnilla. Sippulanniemeä
lähestyttäessä oli edelleen hiljaista. Vain oravia oli tavallista runsaammin,
parhaaseen kohtaan näkyy peräti neljä yksilöä. Tien varresta löytyi yllättäen
muutama kantarelli ja nopea vilkaisu lähimetsään paljasti komean esiintymän
hyväkuntoisia itiöemiä. Parin minuutin viivytys ei haitannut, joten sienet
pussiin ja takaisin asiaan.
Marraskuiset kantarellit |
Sippulanniemen kuusikko on yleensä antelias etenkin
tiaiskillan lajien suhteen. Nytkin lajilistalle lisättiin hömötiainen, mutta
hippiäiset ja puukiipijät eivät suostuneet ilmoittamaan itsestään. Keljonlahden
ranta olikin sitten varsinainen tyhjyyden ylistys. Korppeja sentään tuli
kaatopaikan suunnasta kolme kappaletta, mutta muut havainnot jäivät kolmeen
sinitiaiseen ja kahteen harakkaan.
Ristonmaan puolella alkoi sentään tapahtua. Neljä
pikkuvarpusta ruokaili parkkipaikan kupeessa ja saman verran urpiaisia lensi
yli. Kaatopaikan suunnasta hiipi 50 harmaalokkia ja läheiseen koristeomenaan
ilmestyi jostain räkättirastas. Närhikin lepatti kohti Ylistönrinnettä ja tali-
ja sinitiaisia tuntui olevan kaikkialla. Sitten tilanne taas rauhoittui, mutta
odotukset olivat korkealla Toritietä kohti tallustellessa. Paikallahan on
käynyt eräällä ruokinnalla pähkinänakkeli, joka kuitenkin on ollut hankalasti
havaittava parin ensimmäisen havaintopäivän jälkeen. Eipä nakkelia nytkään näkynyt,
mutta sentään viherpeippolukema kasvoi kymmenellä linnulla; on niitä sentään
vielä jossain.
Oravia näkyi paljon |
Ennen kotipihaa listaan kirjautui vielä muutama harakka ja
talitiainen. Kotona ynnäilin lajisummaksi 18, joka
on melko vaatimaton tulos, eikä yksilömäärä, 271, ole sekään mitenkään
erityisen suuri. Mutta ei talvilintulaskenta mikään kilpailu olekaan. Kaikki
tulokset ja lajit ovat yhtä arvokkaita, oli lintuja kuinka vähän tai paljon
tahansa. Joulun tienoilla taas uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti